Alkuvuosi on ollut melkoista myllerrystä: valmistuin AMK:sta, parisuhde kariutui, olin työttömänä 3 kuukautta, toiset 3 kuukautta työvoimavalmennuksessa ja nyt palkkatöissä, vaikkakin määräaikaisena (vuoden loppuun). Toivotaan että hyviä kortteja on jaossa ja että ne pelaisi oikein, vaikka kyllähän nuo isommatkin kaupungit alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa. Kaikista eniten alkuvuoden tapahtumista harmittaa kyllä tuo ero, vaikka merkkejä oli ilmassa jo pidemmän aikaa. Se kun tapahtui samoihin aikoihin kun kaikki muu alkoi näyttää valoisammalta… Takapakkia tuli, mutta elämä opettaa.

Nyt on tullut tehtyä paljon sellaista, mitä on aikaisemmin vain meinannut, aikonut tai halunnut mutta on erinäisistä syistä jääneet toteuttamatta. Näistä nyt mainittakoon vaikka melko ex tempore -matka Länsi-Suomeen (melko uuden) nettitutun luokse. Aikaisemmin ei olisi käynyt mielessäkään lähteä maan halki jonkun semitutun luokse, jota ei ole kertaakaan nähnyt. Oudointa siinä reissussa oli ehkä se, ettei minua jännittänyt lainkaan millainen vastaanotto perillä on, tuntui itseasiassa kauhean hyvältä koko matkan ajan, myös paluumatkalla ja pitkään sen jälkeen.

Lisäksi on tarkoitus toteuttaa pitkäaikainen ”haave”, eli käydä Assemblyillä. On melko vaikeaa itsekään uskoa, etten tällaisena nörttinä ole käynyt kyseisessä tapahtumassa aikaisemmin. Vielä pitäisi varmistaa, että saisi päivän tai pari vapaata jotta pääsisi heti alusta asti mukaan eikä vasta perjantai-illasta, vaikka eipä se sitä matkaa kaataisi vaikka jäisikin joku päivä pois. Toki Assyillakin voi nukkua, mutta jospa tässä vielä kyselisi tutuilta ja nettitutuilta majapaikkaa, mukavampi olisi viettää aikaa jonkun uuden tuttavuuden luona.

Viime kesän Jurassic Rock meni kameran takana, mikä on ehdottomasti paras työkeikka ollut tähän mennessä, vaikka palkkaa siitä ei maksettukaan. Sen sijaan VIP-alueella oleskelu ja kosketusetäisyys artisteihin oli itsessään sen arvoista. Ja tietenkin se, että sai olla mukana striimaamassa niinkin hienoa festaria, ei harmita lainkaan etten ollut kännissä aidan täydempään ängetyllä puolella. Tänä kesänä tosin on tarkoitus olla juurikin siellä, eli yleisönä. Harmi vain, että artistit eivät ole tänä kesänä aivan yhtä paljon mieleeni, mutta se tuskin menoa haittaa. Paskakin musiikki alkaa kuulostaa hyvältä kun ottaa ihmenestettä pullosta tai tölkistä.

Ja jos sitä sit vielä Särkänniemellä kävisi kun edellisen kerran on siellä käynyt yläasteikäisenä. Lintsi on ollut hieman negatiivisessa valossa hiljattain, mutta en kieltäytyisi menemästä sinnekään jos seura on hyvää.

Kaikin puolin näyttää siis valoisemmalta, olisin varmaan onneni kukkuloilla jos olisi vielä joku jonka kanssa tämän ilon jakaa… ehkä vielä joku päivä.